Nyt otetaan kaverista mittaa! ... tai sitten otetaan rennosti... ... ja tietysti syödään. Hevosemme ovat tottuneet poroihin. Välillä vaihdetaan pitkiä katseita. Piehtarointi tekee hyvää... Sosiaalinen elämä laumassa on hevoselle tärkeää. Kun lauman arvojärjestys on kunnossa, on aikaa rapsutella kaveria kaikessa rauhassa. Islanninhevosen tarina alkaa 800-luvulta, jolloin Islantia asuttaneet viikingit, irlantilaiset ja skotlantilaiset toivat mukanaan hevosia. Tulokkaista kehittyi aikojen saatossa oma rotunsa, islanninhevonen. Rotu haluttiin säilyttää mahdollisimman puhtaana ja yleiskäräjät, Alltinget, sääti lain, joka kielsi tuomasta saarelle hevosia. Määräys on edelleen voimassa. Islannin erikoislaatuinen, karu luonto muovasi islanninhevosista karaistuneita, sitkeitä ja vahvoja. Kestävälle ja varmajalkaiselle ratsu- ja kuljetushevoselle löytyi tiettömässä maastossa käyttöä. Kasvaessaan islantilaisen tavan mukaan vapaana laumoissa ne oppivat hevosten tavoille ja ovat luonteeltaan ystävällisiä, itsenäisiä ja rauhallisia. Asiallisesti koulutettuna ja käsiteltyinä islanninhevonen on palveleva ystävä ja matkakumppani, johon voi luottaa tiukoissakin paikoissa. Ensimmäiset islanninhevoset tuotiin Suomeen 1960-luvulla. Määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun alusta, jolloin islanninhevosharrastus lähti nousuun ja on koko ajan kasvattanut suosiotaan. Tällä hetkellä islanninhevosia on Suomessa vajaa 2000 (v. 2006). Pieni suuri hevonen Islanninhevonen on pienikokoinen ratsuhevonen, jonka säkäkorkeus on vaihtelee 120 senttimetristä 150 senttimetriin. Islanninhevoset ovat rakenteensa ansiosta koko perheen ratsuja, vaikka korkeutensa puolesta lukeutuvatkin poneihin. Paksu, tuuhea harja ja häntä tekevät islanninhevosesta persoonallisen näköisen hevosen, jonka otsatukan alta paljastuu ilmeikäs pää. Islanninhevosella on tiivis runko, lyhyt selkä sekä lihaksikas, vahva takaosa. Rodusta löytyy lähes kaikki tunnetut värit muunnoksineen. Värit ovat tärkeä osa islanninhevoskulttuuria ja monet hevosten nimet viittaavat väritykseen. Talvella islanninhevonen kasvattaa paksun talviturkin suojakseen kylmää vastaan. Töltin taikaa ja vauhdikasta passia Islanninhevosten erikoislaatuisuus piilee sen tavassa liikkua. Useimmista muista roduista poiketen sillä on käynnin, ravin ja laukan lisäksi yksi tai kaksi askellajia. Nelikäyntihevonen osaa edellä mainittujen lisäksi liikkua töltissä, joka on nelitahtinen askellaji. Töltissä hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevosella on yksi tai kaksi kaviota maassa ja liitovaihe puuttuu kokonaan. Tämä tekee töltistä pehmeän istua eikä hypitä ratsastajaa kuten ravi. Töltti on paitsi pehmeä, myös hauska askellaji, joka saa kokeneenkin ratsastajan väistämättä hyvälle tuulelle! Viisikäyntihevonen hallitsee edellisten lisäksi arvostetun liitopassin. Se on nopea kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalkapari käy maassa yhtä aikaa. Askelten välillä on selvä liitovaihe, jonka aikana yksikään jalka ei ole maassa. Passin ratsastaminen vaatii hevoselta ja ratsastajalta taitoa ja kokemusta. Passia ratsastetaan kerrallaan vain lyhyitä pätkiä. Retkillä ja vaelluksilla ei ratsasteta liitopassia. Hevoset ovat ominaisuuksiltaan yksilöllisiä kuten ihmisetkin. Ihanteellisessa tilanteessa ratsastaja kohtaa itselleen ja temperamentilleen sopivan hevosen, rauhalliselle ihmiselle sopii herkempikin hevonen, kun taas laiskempi hevonen vaatii tarmokkaamman ratsastajan. Töltin laatuun vaikuttaa ensisijaisesti ratsastus, mutta vaikutusta on myös hevosen päivän kunnolla, ratsastettavalla alustalla sekä kengityksellä. Ratsastusoppaamme kertoo hevostemme yksilöllisistä piirteistä ennen ratsastusretkeä sekä neuvoo käytännössä retken aikana, kuinka töltti löytyy. Ystävänä islanninhevonen Monikäyttöisellä islanninhevosella voi harrastaa lajeja esteistä kouluratsastukseen, mutta erityisesti ne tunnetaan askellajihevosina sekä vaellus-ja matkaratsuina, joissa niiden erityisominaisuudet tulevat parhaiten esiin. Yhteistyöhalukkuutensa ja rauhallisuutensa takia islanninhevosia käytetään myös vammaisten terapiaratsuina. Islanninhevosilla on omat askellajikilpailunsa, joissa upeat yksilöt näyttävät parhaat ominaisuutensa liikkuen kaikissa viidessä askellajeissa. Kilpahevoset ovat luonteeltaan herkempiä ja menevämpiä kuin esimerkiksi vaellus- tai perhekäyttöön valikoituneet yksilöt. Hevonen on laumaeläin. Runsas ulkoilu ja riittävä liikunta oman lauman kanssa pitävät hevoset tyytyväisinä. Lauman antama turvallisuuden tunne näkyy myös ratsastusretkillä, hevonen ei mielellään jätä muita hevosia ja haluaa edetä samaa vauhtia muun lauman kanssa. Vaellushevosemme pihatossa, joissa hevosilla on tarpeen vaatiessa tuulen-, auringon- ja sateensuoja. Syödäkseen hevosemme saavat kuivaheinää, säilörehua, väkirehua ja tarvittavat lisärehut. Riku huolehtii ammattitaitoisena seppänä hevostemme kengityksestä. Hevosemme madotetaan, rokotetaan ja niiden hampaat raspataan säännöllisesti. Islanninhevoset, kuten kaikissa roduissa eri yksilöt eroavat toisistaan luonteensa, rohkeutensa ja liikkumistapansa puolesta. Tallimme hevosten persoonallisiin piirteisiin voit tutustua Hevoset-sivulla. Lisää tietoa islanninhevosesta: Suomen Islanninhevosyhdistys ry